Heinolassa elokuussa 2012 Jaanaliisa sekä Ruusa, Hekla ja Morris Onnen-pentueesta

Eilen 19.1.13 kävin Ruusan kanssa kansainvälisessä koiranäyttelyssä Turussa. 

Se oli ensimmäinen näyttely kahdestaan. Pikkuliisoista ei ollut ketään muita paikalla, enkä lyhyen näyttelyhistoriani aikana ole ehtinyt tutustua liiemmin toisiin whippetharrastajiin. Olimme siis kaksin, vaikka Ruusa sai osakseen useita kiinnostuneita katseita.

Näyttelytunnelma oli huikea. Näyttelykehien ympäristöön asettuneet koirakot näyttivät lähinnä mustalaisleireiltä. Koirien erikokoiset häkit olivat sijoiteltuna jonkinlaisiin riveihin kaikessa kirjavuudessaan. Häkkien päälliset olivat täynnä näyttelytarvikkeita hujan hajan. Ja häkkien välissä istutiin retkituoleissa tai seistiin, juteltiin porukalla tai syötiin eväitä. Pitkäkarvaisia koiria trimmattiin retkipöydillä. Liikun mielelläni Ruusan kanssa suurienkin koirien valtaamien alueiden läpi. Ruusa ei pelkää koiria, vaan uteliaana olisi tutustumassa niihin jokaiseen.

Aikaisempien näyttelykokemusteni perusteella kammosin sisänäyttelyitä. Sitä ahtautta, ilmassa leijuvaa koirankarvaa, ulosteen löyhkää, koiran haukuntaa. Sinne ei mennä tutustumaan uusiin koiraharrastajiin, vaan kisaamaan. Vessassa kävin tällä kertaa Ruusan kanssa kahden - onneksi löytyi invavessa, johon mahduimme hyvin.

Jyväskylässä 10.11.12 Kasvattajaluokka

Kehässä tietääkseni käyttäydyin niin kuin pitääkin - adekvaatisti - vaikka ajoittain pulssitiheys oli huikea ja ajatukset sekavat. Jaanaliisa oli prepannut minua koiran käsittelyssä vielä automatkallakin. Rakensin mieleeni liikeradan, jonka mukaan toimisin kehässä, vaikka en kuulisi tai näkisi mitään jännitykseltäni. Katselin tuomarin toimintaa. Hän onneksi käyttäytyi varsin johdonmukaisesti. Ruusa on rauhallinen luonteeltaan ja jaksaa varsin pitkään seistä paikallaan. Se ei häiriinny muista koirista. Remmi ylös kaulalle, jalkojen asettelu, pää pystyyn, ilme. Ruusa liikkuu luontaisen kauniisti. Pöydällä tuomarin kohtaaminen on luontevaa ja rauhallista. Koira vasemmalle puolelle, remmi vasempaan käteen, asettelussa olalle.

Feminiininen narttu(koira), hyvn muodostunut kokonaisuus. Sopiva koko, Miellyttävä pää, Voisi olla pidempi

 olkavarsi. Ylälinja hyvä seisten ja liikkuessa. Selkä vahva ja hyvä hännänasento. Liikkuminen vakaata.

Etuosan tulisi vielä hieman vahvistua. Oli Steven Seymourin tuomio tällä kertaa.

Kotona odotti kaksi täydellistä koiraa Piki ja Veera laumansa yhtä täydellistä jäsentä.. 

Siitä se kotoinen riekkuminen taas alkoi. Koirahäkistä ja repusta syötiin porukalla kaikki herkut, jotka

Ruusan oli jättänyt syömättä näyttelyssä. Pihassa painettiin tuhatta ja sataa, koska pakkanen oli vihdoin 

lauhtunut. Ja illalla sain viereeni kaksi lämmintä koirakääröä ja osakseni varpainen pesun.

Illalla mietin, miksi aikoinaan Venäjänvinttikoirieni kanssa näyttelyharrastuksen hyvin nopeasti lopetin...