Ystävänpäivää

Helmikuun 14. päivä 2013.

Vein Ruusan eilen kolmannelle rokotukselle. Seuraava rokotus on sitten kolmen vuoden kuluttua.
Koira oli eläinlääkäri Sirpa Kolehmaisen mielestä terve ja omasi hyvät lihakset. Paino oli nyt 13,5 kg. Tuo painoasia on minua hieman askarruttanut. No, lääkärin mielestä painoa on sopivasti ja koira näyttää hyvältä.

Pari viikkoa sitten kävin Lahdessa mittauttamassa Ruusan pariskunta Vekkelin luona. Jaanaliisa oli sopinut mittauksen heidän kanssaan. Samalla mitattiin velipoika Morris, Patrik ja Helmi.
Ruusalle kertyi korkeutta kymmenen mittauksen keskiarvoksi 47,8 cm. Se ei paljoa jäänyt alle ylikorkean mitoista, mutta parempi näin. Mieluummin ylärajoilla kuin alarajoilla. Uusintamittaus on sitten 2 vuotiaana. Tällainen sääntö on yli 47 cm mitatuille narttukoirille.

Mittaustuokion aikana kuulin kovin monta kertaa mittamiehiltä, että Ruusalla olisi liiaksi rasvaa juoksijakoiraksi. "Lapaluita oli vaikea löytää." Koiraa tulisi pitää nälässä ennen kisaa niin, että kylkiluut näkyy. Näyttelykoiran kylkiluut puolestaan tulisi olla hieman peitossa, mutta tunnusteltavissa. Tämä ristiriita sai minut ihan hämilleen. Varsinkin kun ensi kesäksi on suunniteltu sekä juoksukisaa että näyttelyä.

Tiedustelin samalla alaa jo pitkään harrastaneilta whippetin treenauksesta juoksukisoihin. Janne kertoi, että hän lenkittää koiria n. 12-15 km viikossa. Kahdesti viikossa pidetään pallo / fresbee -treenit. Koiralle heitetaan fresbeetä kymmenen minuuttia ja sitten pidetään taukoa kevyen liikunnan merkeissä. Ja toistamiseen heitetään kymmenen minuuttia fresbeetä. Harjoittelupäivien jälkeen pidetään lepopäivä, jolloin ei käydä edes lenkillä - riittää, että koirat liikkuvat olla vapaana pihassa. Nykyisin, näin talvella, lenkkeilemme vähintään sen kolme kilometriä päivässä, joten treenaamisaikataulu sopii hyvin perheemme pirtaan.

Pihassamme on runsaasti tilaa pallotteluun. Viime kesänä heittelin Ruusalle palloa pihassa ja Pikin kanssa Ruusa kisasi, hyppi ja pomppi pitkiäkin aikoja. Ruusan sai helposti yllytettyä hurjaan juoksuun taloa ympäri aina uudestaan ja uudestaan. Pihassamme on runsaasti puita ja pensaita, mutta juoksukelpoisiakin reittejä löytyi.

Ajattelin, että lumen sulettua alamme treenata pallon hakua Kurikanmäessä. Sinne on parin kilometerin matka. Mäki on kohtalaisen tasainen ja hienohiekkainen vaikkei mikään soramonttutason paikka olekaan. Talvella sitä käytetään pulkkamäkenä.

Näissä kuvissa olemme perinteisellä talviretkellä Pyhäjärven jäällä. Puolivälissä järveä, eli Tampereen ja Pirkkalan rajamailla on Selkäsaari, jonne teen joka talvi ikimuistoisen retken. Mikään ei ole talvessa sen hienompaa kuin hohtavat hanget ja auringonpaiste. Tällä kertaa ei aurinko enää paistanut, mutta liikkuminen oli helppoa, kun lunta oli vähän jäällä. Ruusa valitettavasti sai pikkuhaavoja tassuihinsa karkeasta lumesta. Mutta jäällä on rajattomasti tilaa painattaa.