Eläinlääkärikäyntejä ja maastojuoksua

Tämän jatkuvan eläinlääkärillä ramppaamisen ansiosta tuli lääkäri Sirpan kanssa puhetta Pikin nivelvaivoista. Ensimmäinen lääkärikäynti siitä vaivasta oli viime syksynä, kun silmätulehduksen vuoksi näytin Pikiä Ell Kirsi Hammarille, joka on kunnan eläinlääkäri. Muistelin, että varsinkin pitkän makaamisen jälkeen, on Pikin ollut jo kuukausia hankalaa nousta ylös. Pahimmassa tapauksessa se kiljahtaa kivusta, eikä useasta yrittämästä huolimatta pääse nousemaan jaloilleen. Takajalkojen nivelissä todettiin arkuutta ja aloitettiin Dolagis tulehduskipulääke ja kuuri Seraquinia, joka sisältää glukosamiinia ja muita nivelpintoja korjaavia aineita.

Lääke on kallis - yli 100 e kuukauden annos suurelle koiralle. Mielestäni vastetta tuli, kun annosteli lääkkeen maksimiannokselle. Lopettelin tulehduskipulääkkeen kuukauden kuluttua. Ja jatkoin glukosamidia halvemmalla Cartivet -valmisteella. Lisäksi olen lisännyt Pikin, niin kuin muidenkin koirien ruokaan, lohiöljyä, koska Omega 3 -rasvahapoilla tiedetään olevan tulehdusta hillitsevä vaikutus. Ainakin koirien turkit kiiltävät hienosti.

Eläinlääkäri antoi minulle esitteen koirien nivelrikon hoidosta. Seuraava vaihe olisi neljä, viikon välein, ihon alle injektoitavan lääkkeen anto. Ja sen kuurin aloitimme eilen. Mielestäni koira virkistyi heti. Lääke korjaa rikkoutuneita nivelpintoja silloin, kun tauti ei ole vielä edennyt kovin vaikeaksi. Lisäksi lääkkeellä on tulehduskipulääkkeen vaikutuksia. Mielestäni Piki hyppi tänään muiden koirien innoittaman kuin nuori varsa.


Ruusan haava on parantunut hienosti. Ruusa antaa haavan olla rauhassa. Se ei nuole haavaa, vaikka sukkahousut eivät olekaan jatkuvasti päällä. Haava on kiinnittynyt koko matkalta hyvin, eikä turvotusta tai kudosnesteen vuotoa ole haava-alueella. Ainut esteettinen haitta ovat takareisien laajat mustelmat, mutta nehän häviävät parin viikon kuluessa.

Ja vielä uutta elämänintoa onnettomuuden jälkeen:
Tähtäämme Ruusan kanssa Forssan maastokisoihin 28.4.13. Ne olisivat ensimmäiset kisat ja Ruusa olisi silloin pikkasta vaille 16 kk, joten ikä jo riittää.

Jaanaliisa kehoitti nyt ensinnä hankkimaan kunnollisen kuonokopan kisakäyttöön. Otimme mitat Ruusan päästä ohjeen mukaan ja lähetimme ne Jukka Valkeiselle, joka kunnollisen kopan valmistaa. Tässä kuvia mittaamisesta.

Vieressä hutiotos Ruusasta ja Veerasta. Huom. Veeran kuono hyvin lähellä ja Ruusa niin nättinä...