..polvi paranee ja kesä lähestyy

Ruusan polvihaavan ompelusta on kulunut viidettä päivää ja se alkaa olla jo tosi siististi kiinni. Antibioottia on vielä päivän annos jäljellä. Haavaa ei tarvitse enää edes peittää, koska Ruusa ei osoita sitä kohtaan minkäänlaista miellenkiintoa. Vielä viisi päivää, kun voi ottaa tikit pois.

Tänään oli taas ihanan aurinkoinen päivä. Leikkasin omenapuuta, johon on ehtinyt kasvaa runsaasti vesiversoja ja muutenkin puu on kasvanut liian leveäksi latvasta. Vanha, rakas Åkero-puumme, jolla on ikää varmasti 60-70 vuotta.
Aikaa kului pari tuntia ja koirat riekkuivat pihassa. Ihana, kun alkaa taas tarjeta ulkona ja pääsee puutarhatöihin. Koirat saavat liikkua vapaana ja samalla voi tehdä mieleistäni puuhaa. Ruusa ja Veera viihtyvät keskenään, eikä minun tarvitse huolehtia siitä, pysyvätkö pihassa. Viime syksynä kiersin koko aitauksen ja tilkitsin aitauksessa ollleita whippetin mentäviä rakoja huikealla määrällä verkkoa ja nippusiteitä.

Veera on kiitettävästi jyrsinyt alaoksat päärynäpuusta ja myöskin sireeni on maistunut. Pihassani on runsaasti kaikenlaisia istutuksia, joten en usko, että sireenikään siitä kovasti suuttuu. Keväällä on sitten jännittävää, antavatko koirat kukkaistutusten olla rauhassa, vai pitääkö ne varjella aitauksin.
Viime keväänä Ruusa nyyhti maasta kaikki sipulikasvit -tulppaanit ja istukassipulit. Tänä kesänä en laita maahan kasvamaan kun yrttejä ja kukkia. Mansikat ja marjapensaat tuottavat satoa omia aikojaan.
Ruusa nautti puutarhan antimista viime syksynä. Se oppi nappaamaan niin vadelmia kuin karhunvatukoita suoraan pensaasta. Myös omenat, päärynät ja luumut maistuivat hedelmäpuiden alaoksilta.